Alkoholi ja työaika eivät ole nykyisin suosittu tai hyvällä katsottu yhdistelmä. Siitä huolimatta alkoholiin törmää markkinoinnissa, viestinnässä ja työelämässä yhä edelleen.

Kun aloitin työelämäni viestintähommissa 1990-luvulla, oli alkoholi läsnä kaikessa paljon nykyistä enemmän. Tiedotustilaisuuksissa ei sentään enää ollut baari auki eikä seminaareissa ryypiskelty pitkin päivää, mutta moniin arkisiin tilaisuuksiin liittyivät jonkinlaiset lasin nostelut. Joko itse tilaisuudessa tai sen jälkeen. Märät ja pitkät lounaat alkoivat kuitenkin olla 1990-luvulla jo katoavaa kansanperinnettä. Jotkut kollegat niitä muistelivat vielä kaiholla.

Vähitellen myös seminaareista ja konferensseista alkoivat illan cocktail-tilaisuudet vähentyä. Oli niitä vielä jonkin verran, mutta vuosi vuodelta harvemmassa. Nyt on kiinnostavaa nähdä, onko korona-aika ja pidempi tauko tilaisuuksien järjestämisessä tuonut mukanaan uusia ja pysyvämpiä muutoksia myös tähän asiaan. Nuoremmat sukupolvet eivät ole vanhempiensa tapaan enää yhtä persoja alkoholille, joten cocktail-trendi on varmaankin laskeva.

Tehostunut työelämä ja alkoholi eivät sovi yksiin

En ole itse mikään siveyden sipuli tai raivoraitis. En ollut sitä 1990-luvulla enkä ole vieläkään. Viime vuosituhannen kohmeloisia työpäivien aamuja en kuitenkaan osaa yhtään kaivata. Olin vuosia organisaatiomme ainoa viestintäihminen, joten minulle sateli kutsuja muiden tilaisuuksiin ja myös itse järjestelin paljon erilaisia rientoja. Kosteita iltatilaisuuksia oli silloin kuitenkin aivan liikaa, minkä vuoksi asiakassuhteiden ylläpito alkoi oikeasti muuttua työksi. Ja yöunet sekä lyhyiksi että katkonaisiksi.

Minun kohdallani nämä ”asiakkaat” olivat 1990-luvulla pääsääntöisesti journalisteja. Heidän ammattikuntansa tunnettiin varsinkin silloin hyvin imukykyisenä joukkona. Tiukentuneet tulosvaatimukset ja työkiireet ovat kuitenkin vieneet pullot pois toimitustyön ammattilaisiltakin. Ainakin työajalta.

Kuningas-alkoholi ei ole kuitenkaan kuollut

Tämän takia olin hyvin hämmästynyt, kun kävin viime viikolla ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ammattilaismessuilla. Miesvaltaisten messujen iltapäivällä yritysten ständeille alkoi ilmaantua olut- ja lonkerotölkkejä sekä viinipulloja. Tiukkaa viinaa en itse huomannut olevan tarjolla, mutta ehkä sitäkin olisi tiskien alta löytynyt. En tullut kysyneeksi.

Puheensorina oli ollut messuhallissa tasaisen kova jo aamupäivällä, mutta muutama desibeli taisi tulla iltapäivällä baarien auettua vielä lisää. Tunnelma messuilla oli kuitenkin kaikkiaan asiallinen, mutta hilpeän vapautunut. Yhtään örveltäjää en nähnyt.

Mitä tästä opimme? Trendi on jo vuosikymmeniä vienyt meitä kohti vähemmän alkoholipitoista työelämää. Alkoholi on nähty työelämässä vain ongelmana, mikä on tietysti aivan ymmärrettävää. Työn kuin työn tekeminen alkoholin vaikutuksen alaisena heikentää työturvallisuutta ja laatua.

Kokemusta ei minulla sen laajemmin ole, mutta veikkaan, että viime viikon messujen tapaisia tilaisuuksia on Suomessa muitakin. Kenenkään meistä ei ole tietenkään pakko juoda alkoholia työaikana, mutta markkinointiviestinnän ammattilaisen on näköjään vielä 2020-luvullakin syytä varautua kosteisiin työtapahtumiin.

Kuningas-alkoholi on edelleen täällä keskuudessamme…