Miten pitää suhtautua tilanteeseen, jossa oma työnantaja tai yrityksen tärkeä asiakas viestivät omasta toiminnastaan vastoin sinun arvojasi? Missä menee asioiden positiivisiin puoliin keskittymisen ja muunnellun totuuden välinen viiva?

Maailma ei ole täydellinen paikka. Kaikki eivät ajattele asioista kuten minä tai sinä. Onneksi näin on. Erimielisyyksistä huolimatta toimeen on tultava monien erilaisten ihmisten kanssa ja asioiden on luistettava. Vaikka oma työnantaja tai tärkeä asiakas kertoo julkisesti ja arvoillaan toista tarinaa, mutta toimiikin sitten toisen agendan mukaan, niin sekin nyt on vaan kestettävä. Vai onko? Ja onko siihen pakko osallistua?

On, mutta kuitenkin vain tiettyyn rajaan saakka. Jos ristiriita arvojen ja toiminnan välillä on liian suuri, jonkun on pakko tehdä ennen pitkää jotain. Luultavasti sinun.

”Kun dataa aikansa kiduttaa, niin kyllä se lopulta tunnustaa…”

Ympäristöasioista huolehtiminen on tyypillinen arvo, jonka kaikki allekirjoittavat. Kukaan ei halua ympäristöpahikseksi, vaan kaikki haluavat olla hyviksiä. Aihe on kuuma, joten ympäristöasioihin ja päästöihin liittyviä tutkimuksia julkaistaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Niille on kysyntää ja tutkimuksille on myös runsaasti viestinnällistä käyttöä lähes kaikilla toimialoilla. Kun yrityksen markkinoija selaa antaumuksella läpi erilaisia ympäristöasioihin liittyviä tutkimustuloksia, löytää hän varmasti ennen pitkää jonkun sellaisen tuloksen, joka todistaa oman yrityksen tai toimialan vastuullisuuden puolesta.

”Hyvältä näyttää, julkaistaan se! (… mutta mitäs jos kuitenkin vaietaan samalla niistä kaikista muista tuloksista …?)”.

Viimeviikkoinen turverekkojen mielenosoitus nosti esimerkiksi esiin kysymyksen turpeesta uusiutuvana luonnonvarana. Eräiden tutkimusten mukaan ihmisen hyödyntämän turvesuon uudistuminen ennalleen kestää 6000 – 8000 vuotta. Kyseessä on näin ollen tutkitusti uudistuva luonnonvara, mutta aikajänne on kyllä melkoinen. Puuta pidetään myös uusiutuvana ja sen uusiutumistahti on 60-80 vuotta. Toisille turpeen pitkä uusiutumisaika on todiste turpeen puolesta, toisille sitä vastaan.

Eräs tällaisesta (hänen mielestään) julkeasta viherpesusta tuohtunut tutkijakaverini esitti turvemielenosoituksen jälkeen sarkastisen kysymyksen:

”Kas, kun kukaan ei samalla keksinyt järjestää miekkaria kivihiilen puolesta?”

Tutkijakaverilta olen oppinut myös tuon väliotsikon tokaisun datasta: kun dataa pyörittää riittävän kauan erilaisten suodattimien läpi, saa lopputulokseksi yleensä lopulta juuri sen, mitä haluaa.

MOT.

Paras on paras, jos voit todistaa sen olevan paras

Viestinnässä ja markkinoinnissa (ja eduskunnassa) ei saa valehdella. Tai saa, mutta siitä ei saa jäädä kiinni.

Viestinnässä ja markkinoinnissa on kuitenkin aivan ok keskittyä tuotteen, palvelun tai ideologian positiivisiin puoliin ja vaieta kaikista negatiivisista vaikutuksista. Positiivisten juttujen on kuitenkin oltava mahdollisimman tosia ja erilaiset väitteet pitää voida tarvittaessa todistaa tosiksi. Tämä tapahtuu esimerkiksi aikaisemmin mainituilla tutkimustuloksilla.

Niinpä tavaratalo Kärkkäinen ei itse muistuta markkinoinnissaan omistajansa antisemitistisistä sympatioista eikä Teollisuuden Voima ydinturmasta Tsernobylissä. Journalistit ja osittain myös kilpailijat pitävät kyllä huolen siitä, että kumpikaan asia ei pääse unohtumaan. Ja näköjään samaan rintamaan asettuvat myös jotkut itseään muita parempana pitävät bloggaajat.

Maanantaina 3.5. oli maailman lehdistövapauden päivä. Kiitetään itseämme siitä, ettemme asu maassa, jossa media on vain yhden totuuden torvi. Markkinoijat ja viestijät keskittykööt meillä myynnin edistämiseen ja positiivisten väitteiden esittämiseen. Journalistit, mediat ja oikeat riippumattomat tutkijat antakoot meille mojovan ja ansaitun litsarin siinä vaiheessa, kun markkinointimopomme lähtee lapasesta.

Kuva: Unsplash