Uutistyö perustuu yleisön oikeuteen saada tietoa. Monissa organisaatioissa viestijän arkea sotkee kuitenkin turhaan uutisointi, jossa uutisjutuista vinkkaavien kansalaisten innokkuus tuoda esiin omakohtaisia ja yleensä negatiivisia kokemuksia on päätynyt klikkijournalismin myötä iltapäivälehtiin.

Uutistyö perustuu kansalaisten oikeuteen saada tietoa, ja se on keskeinen osa sananvapautta. Sananvapauden käyttöön kuuluu kuitenkin myös vastuu, joten toimittajan velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Niin toimittajalle, yleisölle kuin jutun kohteelle on tärkeää, että tiedot on tarkistettu mahdollisimman hyvin.

Ikävin tilanne on, kun julkaistussa jutussa lähteen antamat tiedot on otettu vastaan sellaisenaan, eikä toimittaja ole tarkistanut faktoja. Harmillisen usein näin tuntuu olevan iltapäivälehtiin yhteyttä ottaneiden ”mielensäpahoittajien” vinkkaamissa nostoissa. Näin tapahtui muun muassa kesällä erään ison tapahtuman yhteydessä, jonka jälkimainigeista jäi osallistujalla ikävä kokemus ja hän vyörytti tilanteesta vastuun järjestäjällä. Iltapäivälehden toimittaja kirjoitti juttunsa vain lähteen kertoman perusteella, eikä tarkistanut helposti tarkistettavissa olleita yksityiskohtia “syytetyn penkille” joutuneelta.

On varmasti monia tapauksia, jossa virheen voi jättää huomioimatta, mutta lähtökohtaisesti oganisaatioviestijän kannattaa tarkentaa toimittajalle tapahtunut virhe.

”Kohtelias yhteydenotto toimittajaan voi olla ratkaiseva apu, jotta asiasta ei väärän tiedon myötä ainakaan jouduta ottamaan käyttöön kriisiviestinnän isompaa arsenaalia.”

Auttaako vastine mitään?

Vaikka virheellinen tai puutteellinen uutisointi olisi kokonaiskuvassa pieni haitta, on asia hyvä yrittää korjata. Huonolla tuurilla uutisen laajempi leviäminen sosiaalisen median tai mahdollisesti muiden medioiden uutisvirtaan ei ole enää yhtälailla hallittavissa, ja väärä tieto voi jäädä elämään ikävällä tavalla.

Miten asian kanssa voisi sitten edetä. Itselläni on ollut useammankin kerran hyvä kokemus seuraavista askelmerkeistä:

Tee oma tiedote/uutinen asiasta, ja jaa se organisaation omissa kanavissa:

  • kerro faktat oikein eli korjaa tiedot, jotka oli laitettu väärin tai ratkaisevasti puutteellisina
  • viittaa tarvittaessa ko. virheelliseen/puutteelliseen uutiseen, mutta älä etsi/korosta syntipukkia

Ota yhteyttä toimittajaan:

  • kerro kohteliaasti, missä kohdin jutun tiedot eivät organisaationne osalta pitäneet paikkaansa
  • anna hänelle toinenkin näkökulma juttuun sekä lisätietoa ja tarvittaessa haastateltava omasta organisaatiostanne
  • välitä hänelle tiedoksi organisaationne oma tiedote/uutinen

Mikäli virheellinen uutisointi aiheuttaa isompaa haittaa, on jutun julkaisseelle medialle hyvä tehdä kunnon vastine. Yhteydenotto toimittajan lisäksi myös päätoimittajaan voi olla paikallaan, jos juttu aiheuttaa organisaatiolle merkittävämpää haittaa (maine, liiketoiminnan jatkuminen, juridiset näkökulmat yms.).

Eikö media reagoinut?

Media voi ja usein myös julkaisee uutisia rajallistenkin tietojen perusteella. Raportointia asioista ja tapahtumista usein kuitenkin täydennetään, kun uutta tietoa on saatavissa. Seuraathan siis, miten teille käy.

Journalistin ohjeissa todetaan, että yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta ja ettei esimerkiksi kuvaa tai ääntä saa käyttää harhaanjohtavasti. Toimittajan on siksikin tärkeää suhtautua tietolähteisiin kriittisesti. Mikäli siis omasta organisaatiostasi on uutisoitu virheellisesti tai jotain olennaista jätetty kertomatta – älä ole hiljaa. Uutisen myötä mahdollisesti syntyneillä väärillä mielikuvilla kun on taipumus pullahtaa pintaa jossain toisessa yhteydessä myöhemmin.

Entä miten kävi aiemmin mainitun tapahtuman esimerkissä? Alkuperäisen jutun toimittaja täydensi tekstin loppuun juttuaan yhteydenoton jälkeen. Lisäksi median toinen toimittaja kirjoitti seuraavana päivänä täysin uuden jutun huomioiden tapahtumajärjestäjän kirjoittaman “vastineuutisen” sekä haastatteli järjestäjän edustajaa.