Median välinerajat ovat menneet rikki jo aikoja sitten. Harva toimittaja työskentelee enää “lehdessä”, “telkkarissa” tai “radiossa”. Tuloksiin tähtäävä ja mediaa hyvin palveleva tiedottaja / markkinoija etsii ympäristöstään ihmisiä ja kasvoja, jotka voivat kertoa medialle tarinan.

Suorien lähetysten määrä lisääntyy tulevaisuudessa sekä perinteisessä televisiossa, verkkolähetyksissä että radiossa. Jos organisaatio haluaa saada sanansa kuuluviin, pitää sillä olla kyky tarjota suoriin lähetyksiin sopivia ja näkemyksellisiä henkilöitä haastateltavaksi. Toinen jo perinteisempi trendi on tarinallisuus, josta ei vieläkään voi vouhkata liikaa.

Videoilla ja mediassa ei kerrota asioita enää juurikaan pelkän datan kautta vaan ihmisten ja tarinoiden kautta. Pitää löytyä kasvoja ja ihmisiä, joiden avulla voidaan kertoa niin sotesta kuin uusista maailmaa mullistavista tutkimuksista ja tuotteistakin. Videot ja tv tarvitsevat erityisen paljon kasvoja ja tarinoita, lyhyisiin nettiuutisiin riittää vielä pelkkä kylmä data.

Älä hirttäydy yhteen kanavaan

Uutis- ja ajankohtaisjournalismin suurin murros on välinerajojen rikkoutuminen. Sisältöjä ei enää tehdä vain yksittäiseen välineeseen. Siksi tiedottajien ja markkinoijien on unohdettava vanhat kaavat ja lopetettava aiheidensa tuuppaaminen juuri tiettyihin kanaviin ja välineisiin.

Aika harva journalisti on enää töissä ”televisiossa” tai ”radiossa” tai ”lehdessä”. Sinäkään tuskin teet duunejasi vain ja ainoastaan ”tietokoneessa”, ”sähköpostissa” tai ”somessa”. Sisältöjä tuotetaan ja vastaanotetaan verkossa, printtinä ja mobiilisti, ja käytössämme olevat laitteet muuttavat jatkuvasti muotoaan.

Yhteen laitteeseen, kanavaan tai julkaisumuotoon ei kannata itseään hirttää. Sitä virhettä eivät tee ammattijournalistit. Ainakaan enää nykyään. Eivätkä sitä virhettä tee maksavien asiakkaidensa mediakulutustapoja jatkuvasti seuraavat mediatalotkaan.

Lähetys- ja julkaisuaika merkitsevät aina vain vähemmän

Lineaarinen, lähetysaikoihin sidottu ohjelmatarjonta on jo menettänyt suuresti merkitystään niin telkkarissa kuin radiossa, mutta myös muussa mediassa. Sen sijalle on tullut on-demand -aineisto, jonka voi ladata verkosta tai tilata suoraan itselleen.

Esimerkiksi lineraarisen television rooli on nykyisin entistä tapahtumallisempi sekä suoriin lähetyksiin, viihdyttävyyteen ja elämyksellisyyteen perustuva. Muu dokumentaarinen aineisto toimii entistä enemmän on-demand -lähtöisesti, tai suoraan verkosta katsottuna.

Lyhyissä verkkouutisissa odotetaan puolestaan jotain aivan päivänvastaista. Niissä uutisoinnin pitää tapahtua niin reaaliaikaisesti kuin vain suinkin mahdollista. Jos toimituksellinen media tässä hidastelee, hoitaa somekansa uutisoinnin omilla postauksillaan median puolesta.