Miksi viestin vastaanottaja sanoo ei? Tätä meidän kaikkien viestinnän ja markkinoinnin tekijöiden kannattaa hetki miettiä. Viestinnässä on kyse tarjonnan ja kysynnän välisestä tasapainosta.
Kun törmäämme verkossa johonkin uuteen viestiin – uutiseen, artikkeliin, keskusteluun, somepostaukseen – päätämme sekunnissa tai kahdessa, luemmeko sen. Todennäköisyys, että luemme viestin, on huomattavasti pienempi kuin todennäköisyys, että emme lue. Miksi sanomme toisille viesteille ei ja toisille kyllä?
Sisältö on edelleen viestinnässä kuningas. Hyvä otsikko / aloitus ja kuva / video nappaa huomiomme tehokkaammin kuin pelkkä teksti. Omaan elämäntilanteeseen sopiva tai juuri käsillä olevaan työtehtävään liittyvä sisältö kaappaa huomiomme.
Sisältö, tiedonlähde ja maine
Viestin lähettäjä ja lähde merkkaavat myös paljon. Minulle henkilökohtaisesti lähteen selvittäminen on hyvän viestin alun jälkeen heti seuraavaksi tärkein asia. Sen perusteella päätän sanonko viestille kyllä vai ei.
Mitä tutumpi ja luotettavammaksi lähde viestillä on, sitä todennäköisimmin jatkan eeteenpäin lukemista, katselua, kuuntelua tai kaikkia niitä. Siksi maineella ja imagolla on suuri merkitys. Kerran maineensa pilannut brändi saa vakuutella minua kaikkien erilaisten kanaviensa kautta vuositolkulla ennen kuin annan periksi. Ehkä.
Helppo on oikein – mutta ei aina
Viestinnän vastaanottamisen esteiden määrä kasvaa samaa tahtia viestinnän määrän (ja laadun) kanssa. Törmäämme viestintään, markkinointiin ja erilaisiin vaikutusyrityksiin kaikkialla. Kyynisyyttä on hankala välttää, kun turhan suuri osa viesteissä annetuista lupauksista paljastuu lopulta liian hyviksi ollakseen totta.
Kiireen ja informaatiotulvan keskellä valitsen ainakin itse usein helpoimman tien, kun etsin itselleni tärkeää tietoa: tuttu ja turvallinen lähde, johon olen voinut luottaa aikaisemmin. Luottamukseni ei ole silloinkaan sokeaa, mutta tietolähde ei ole saanut tuottaa minulle suuria pettymyksiä. Puurot ja vellit, faktat ja fiktiot – niiden on pysyttävä selvästi erillään.
Jos aikaa on tai aihepiiri on minulle hyvin vieras, on syytä siirtyä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle. Silloin lähdekriittisyyden merkitys kasvaa entisestään. Suostun sanomaan viestille / tiedolle / näkemykselle ”kyllä” vasta sitten, kun olen kunnolla vakuuttunut lähteen uskottavuudesta.
Siihen saakka olen se meille kaikille turhankin tuttu viestinnän kuluttaja, joka sanoo kaikelle ”ei”.
Jos haluat kuulla, miten sinun viestinnän ja markkinoinnin asiakkaasi saadaan sanomaan aikaisempaa useammin ”kyllä!”, niin ota yhteyttä: info@viestintapalvelu.fi tai www.viestintapalvelu.fi