Asiakas on aina oikeassa. Ihan oikeasti on. Silloinkin, kun on väärässä. Tässä on kolme opettavaista tarinaa siitä, kuinka sisällöntuottaja ei onnistunut tuottamaan sitä, mitä asiakas oli toivonut.

Tapaus 1: 2000-luvun alkupuolella sain toimeksiannon kirjoittaa artikkelin biopankeista ja niihin liittyvistä bionäytteistä. Tarkoituksena oli siis kertoa – niin ainakin luulin ja ymmärsin – yleistajuinen juttu biopankkien monista mahdollisuuksista kansanterveyden kehittäjinä ja parantajina.

Haastattelin asiantuntijaa, joka kertoi minulle avoimesti ja monipuolisesti biopankkeihin liittyvistä asioista. Muistan, että itsekin innostuin aiheesta sitä kirjoittaessani. Sekä haastateltu henkilö että varsinainen toimeksiantaja olivat tyytyväisiä artikkeliin, kun se kävi heillä kommentointikierroksella. ”Mutta teksti pitää kyllä ennen julkaisua kierrättää vielä laajemmin meidän asiantuntijoillamme…”

En tiedä kuinka moni biopankkiasiantuntija kirjoitukseni luki läpi, mutta kritiikki oli armotonta: ”Näin tärkeästä aiheesta ei voi kirjoittaa noin kevyeen tyyliin. Tässä on kuitenkin kyse tieteellisestä ja kansallisesta hankkeesta, joka tarvitsee arvoisensa tieteellisemmän artikkelin eikä tällaista tarinan kertomista”.

Ei tullut siis Tarkan pojasta tiedetoimittajaa. Artikkeli jäi lopulta kokonaan julkaisematta.

Tarinan opetus: joillain toimialoilla ollaan virallisempia kuin toisilla. Jos mahdollista, niin selvitä toimeksiantajaltasi toimialan taustoja minua paremmin. Jos puolestaan tilaat sisältöjä itse ulkoa, ja tiedät, että toimialallasi on tietynlainen kulttuuri julkaistavien asioiden suhteen, briiffaa ulkopuolinen tekijä hyvin. Silloin saatte todennäköisimmin kaikki sitä, mitä haluatte.

Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.

Älä usko ensivaikutelmaan

Tapaus 2: Ollaan edelleen 2000-luvun alkupuolella. Haastattelin erästä alueellisen kehitysyhtiön toiminnanjohtajaa. Ideana oli kertoa heidän alueensa monista kehityshankkeista ja niiden vaikutuksista sekä alueellisesti mutta myös valtakunnallisesti. Tein työtä käskettyä ja tapasin haastateltavan paikan päällä hänen toimistossaan. Mukava keskustelu, paljon asiaa ja monta hyvää hanketta.

Kirjoitin artikkelin. Siitä tuli mielestäni oikein hyvä ja se palveli sekä haastatellun henkilön vetämän kehitysyhtiön asiaa että varsinaisen toimeksiantajani agendaa. Lähetin tekstin haastatellulle henkilölle kommentoitavaksi.

Kun sain tekstini takaisin, niin en kyllä oikeasti saanut omaa tekstiäni takaisin. Kaikki oli muutettu. Asiantuntija-artikkeli oli muuttunut haastatellun omakehuksi ja hänen yrityksensä ylistystarinaksi. Minun kirjoittamaa tekstiä ei ollut muutamaa sanaa enempää jäljellä.

Totesin sekä toimeksiantajalleni että haastatellulle henkilölle tekstin olevan nyt jonkun muun kuin minun kirjoittama. Jos teksti haluttiin edelleen julkaista, se sopi kyllä oikein hyvin minulle, mutta minun nimeäni ei pitänyt tekstin alle laittaa. Eihän se ollut minun kirjoittamanikaan.

Teksti julkaistiin lopulta, mutta ilman kirjoittajan nimeä.

Tarinan opetus: ihmiset ovat erilaisia ja ensivaikutelma voi pettää täysin. En olisi haastatellun henkilön tavattuani voinut mitenkään etukäteen kuvitella, että lopputulos voisi olla tällainen.

Olin tapauksen jälkeen jonkin aikaa hyvin varovainen toimeksiantojeni kanssa ja ohjeistin haastateltuja henkilöitä hyvin yksityiskohtaisesti kommenttien ja korjausten suhteen. Kun en ole toista kertaa vastaavaan tapaukseen törmännyt, olen sittemmin löysännyt kaulusta tältä osin. Suurin osa haastatelluista ihmisistä ymmärtää kuitenkin pelin hengen: sekä haastattelijalla ja kirjoittajalla että haastatellulla ja kommentoijalla on sisältötuotantonäytelmässä selvät omat roolinsa.

Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.

… ei kun usko sittenkin siihen ensivaikutelmaan…

Tapaus 3: Nyt ollaan jo hiukan lähempänä nykyaikaa. Itseasiassa sen verran lähellä, että on parempi etten mene tapauksen yksityiskohtiin ollenkaan. Sanottakoon vaikka vain niin, että vastaanottamani toimeksianto ja tuottamani sisältö eivät valitettavasti tuottaneet toivottua tulosta kenellekään.

Tarinan opetus: usko sittenkin ensivaikutelmaan ja intuitioon. Ja tee läksysi paremmin.

Minulla oli epäilevät tuntemukset jo heti tämän toimeksiannon alussa. Olisin voinut – ja olisi pitänyt ymmärtää – kieltäytyä, vaikka muihin työkiireisiin vedoten. Olisi pitänyt myös selvittää toimeksiannon taustat paremmin. En tehnyt kumpaakaan.

Asiakas on kuitenkin aina oikeassa.

Ja ainakin maksava asiakas on ihan oikeasti ihan aina oikeassa…