En tiennyt hisseistä enkä varsinkaan niiden tarkastamisesta aikaisemmin oikeastaan yhtään mitään. En ole vieläkään mikään superasiantuntija, mutta hissitarkastajan muistelmateoksen toimittaminen oli valaiseva kokemus.
Sakari Aalto on jo eläkkeelle jäänyt hissitarkastaja, joka oli kymmenien vuosien työskentelynsä aikana kerännyt pöytälaatikkoon suuren määrän hisseihin ja hissitarkastuksiin liittyvää materiaalia: asiakirjoja, lehtileikkeitä, esitteitä ja kuvia. Vuonna 2010 Sakari jäi eläkkeelle. Hän kuitenkin vieraili aina silloin tällöin vanhasta tottumuksesta työnantajansa Kiwa Inspectan / Inspecta Tarkastus Oy:n tiloissa Helsingin Lassilassa työkavereitaan tapaamassa. Kollegat kannustivat Sakaria aloittamaan pitkään suunnittelemansa kirjaprojektin. Ja sen Sakari tekikin.
Tekstiä kertyi ja sivumäärä kasvoi. Aivan liikaakin. Kiwa Inspecta lupasi kustantaa Sakarin kirjan, mutta sen sivumäärä olisi saatava pudotettua parin sadan sivun sijaan noin sataan sivuun. Samalla rakennetta haluttiin selkeämmäksi ja tarinankerrontaa lisää.
Tässä vaiheessa minä astuin kuvaan mukaan. Oli loppukevät 2019.
Hyvä kemia ja riittävä viestintä auttoivat
Muutaman rakentavan tapaamisen jälkeen, jossa olivat läsnä kirjoittaja, kustantaja ja minä, otin projektin hoitaakseni syksyllä 2019. Vaikka toimeksiantoni oli sinänsä melko selvä – tekstimäärän tiivistäminen ja tekstin elävöittäminen – ei sen toteuttaminen ollut helppoa. Toinen ihminen, aiheen todellinen asiantuntija Sakari, oli nähnyt suunnattoman vaivan keräämällä uskomattoman määrän materiaalia ja kirjoittanut valmiiksi jo paljon tekstiä. Toinen ihminen, aiheesta alkuvaiheessa täysin pihalla kuin lumiukko oleva viestintä-Vilperi, porhaltaa sitten takavasemmalta paikalle ja laittaa julmasti punakynänsä heilumaan. Ei todellakaan mikään ongelmaton tilanne.
Jos meillä ei heti alusta alkaen olisi ollut hyvä kemia ja suora välitön suhde, olisi hissikirja jäänyt junnaamaan paikalleen ekaan kerrokseen. Tämä koskee etenkin minun ja Sakarin suhdetta, mutta myös Kiwa Inspecta (Tuomas Suominen, Jukka Taitto ja Suvi Ahtosalo) oli aktiivisesti ja kannustavasti mukana projektissa alusta alkaen. Kokonaisuus ei olisi toiminut ilman Jaana Pusaa (Ideaflow Oy), joka suunnitteli kirjan ulkoasun sekä taittoi sen luovasti ja oivaltavasti.
Kuilun partaalta reaktorin kylkeen
Projektin lopputuloksena syntyi juhannuksen 2020 jälkeen julkaistu kirja ”Hissikuilun partaalta – tarkastajan muistelmat”. Valmista tuli itseasiassa jo maaliskuussa ja julkistamistilaisuus oli tarkoitus järjestää saman kuun lopulla Tampereella. Torni-hotelliin olisi silloin kokoontunut suuri joukko suomalaisia hissitarkastajia ja muuta hissiväkeä vuosittaiseen seminaariinsa. Korona päätti sitten kuitenkin puolestamme toisin.
Suurin osa kirjan sisällöstä on edelleen Sakarin aivan itse kirjoittamaa, joskin kokonaisuudessaan minun stilisoimaa ja vielä kollegani Tian oikolukemaa. Kirjan perustarinassa siirrytään kronologisesti hissien valmistamisen ja asentamisen historiasta suomalaisen hissitarkastuksen historiaan ja käytäntöihin. Lopulta päädytään nykyaikaan saakka, eli 2020-luvulle. Ja hiukan tulevaisuuteenkin.
Minun suurin antini kirjalle oli Sakarin ja hänen tarkastajakollegoidensa tarinoiden yhteen kokoaminen ja myös uuden tekstin kirjoittaminen. Sakari tarkasti esimerkiksi useiden vuosikymmenten ajan Loviisan ydinvoimalan hissit. Kirjoitin tästä kirjaan seikkaperäisen kertomuksen, joka alkaa Sakarin heräämisestä aamulla Helsingissä ja päätyy Loviisassa tehtyjen erilaisten tarkastusten jälkeen illaksi takaisin kotiin Helsinkiin.
Sakari tarkasti Loviisassa myös sellaisen hissin – oikeasti aika hurjaa…! – joka sijaitsi aivan ydinreaktorin vieressä. Minua olisi tuollainen säteilylähteen vieressä puuhastelu jännittänyt, mutta Sakaria ei kuulemma juurikaan. Tyyni ammattimies on siis kyseessä.
Kirjan viimeistä sisältökappaletta varten haastattelin vielä Sakarin kollegoja, jotka työskentelevät parhaillaankin hissitarkastajina. Näin saimme kirjan loppuun Sakarin muisteluiden jatkoksi myös pienen tirkistysaukon hissien ja hissitarkastusten nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Tarinan opetukset
Mitä tämä projekti sitten opetti? Ainakin seuraavat asiat:
- Kirja on edelleen 2020-luvullakin toimiva viestinnän muoto ja -kanava.
- Kannattaa hypätä omien mukavuusalueidensa ulkopuolelle ja ottaa uusia haastaviakin projekteja vastaan avoimin mielin (tämän kirjaprojektin toimitustyön oli aloittanut minua aikaisemmin jo kaksi muuta henkilöä, mutta he olivat jättäneet homman kesken …).
- Ilman hyvää perehtymistä aiheeseen ei kannata lähteä oikeiden asiantuntijoiden tekstiä editoimaan.
Lisäksi vielä muutama fakta hisseistä ja niiden tarkastamisesta:
- Suomessa on vuonna 2020 noin 62 000 toimivaa hissiä (… ja lisäksi vähemmän toimiva Kakolanmäen surullisen kuuluisa funikulaari / vinohissi Turussa …).
- Niitä tarkastaa 40-50 hissitarkastajaa. Hissin tarkastusväli on tyypillisesti kaksi vuotta.
- Hissionnettomuuksia tapahtuu sekä Suomessa että maailmalla hyvin vähän. Muutama karmea tapaus on esitetty kirjassa = Hississä matkustaminen on todellisuudessa hyvin turvallista.
- Hissistä ja niiden tarkastamisesta saa aikaan myös huumoria. Useampikin aiheeseen liittyvä vitsi ja tarina on löytänyt tiensä tähän kirjaan.
”Hissikuilun partaalta – tarkastajan muistelmat”
Sakari Aalto
Sidottu
131 sivua
ISBN 978-952-94-3079-6
Kiwa Inspecta 2020