Inspiraatiota etsimme lähes kaikki aina silloin tällöin, mutta improvisaatio on monelle kauhistus. Tekojamme säätelevät sosiaaliset normit ja suunnitelmat, joten erilailla tekeminen tai uudella tavalla toiminen voi jopa pelottaa.  Tässä voisi olla kuitenkin uuden vuoden 2019 lupauksen paikka. Uskalla improvisoida, sillä erityisesti viestintä on täynnä mahdollisuuksia!

Hyppy tuntemattomaan ja heittäytyminen hetkeen yleensä kannattaa, sillä siitä on hyötyä niin aivotoiminnalle kuin mielelle. Hyöty on todettu kuulemma tutkimalla jazz- ja hiphop-artisteja: improvisaation aikana heidän aivojensa itsesensuuria säätelevät aivoalueet laiskistuivat. Samalla itseilmaisua ja yksilöllisyyttä säätelevät alueet vilkastuvat.

Usein luovien ideoiden esteenä on oma sisäinen arvostelija, joka lyttää ideat jo ennen kuin olet suuta ehtinyt avata. Improvisaatio voi auttaa hiljentämään itsekriitiikin ja kunnioittamaan keskeneräisiäkin oivalluksia. Ja joskus jonkun toisen ihmisen uskallus tyrkätä ilmoille haparoivakin idea auttaa itseä vapauttamaan omaa luovuutta ja alat improvisoida!

Eihän sitä voi organisaatiokaaviolla esittää…

Sain mainion esimerkin asiasta taannoin eräässä asiakastapaamisessa, kun useamman hengen porukassa pohdimme asiakasyrityksen tarjousta omalle asiakkaalleen. Olin ainoa ulkopuolinen tilanteessa ja tietyllä tavalla etuoikeutettu – sopivasti sisällä asioissa, mutta kuitenkin katsoin niitä erilaisten silmälasien läpi kuin he itse.

Kävimme läpi organisaatiokaaviota, jolla esitettäisiin tulevalle asiakkaalle henkilöresurssointia.

”Tehdäänkö me jotenkin samanlainen laiteresurssoinnista?”, kysyi yksi.

”No ei, kai… eihän sitä voi organisaatiokaaviolla esittää”, mietti toinen.

Meni hetki, ennen kuin sain tilanteesta kiinni, sillä olin melkein langennut sisäisen arvostelijani ansaan. Olin kuunnellut keskustelua ja lähes hyväksyin käydyn vuoropuhelun. Tuntui hykerryttävältä tajuta, että nyt on lupa kolmeen i:hin eli innovoida, improvisoida ja inspiroida, itseä ja muita läsnäolijoita.

Saadussa tarjouspyynnössä ei nimittäin mainittu sanallakaan mistään organisaatiokaavioista. Seurueeni oli vain niin tottunut esittämään asiaan liittyviä henkilöitä kyseisellä tavalla, että he olivat jääneet sen vangiksi. Ja nimenomaan sen vangiksi, ettei samaan kaaviokuvaan voisi lisätä myös muuta.

“Mitä, jos emme ajattelisikaan kaaviokuvaa organisaatiokaaviona. Eikö se oikeastaan voisikin olla eräänlainen karttakuva, josta asiakkaanne näkisi yhdellä silmäyksellä, miten ihmiset ja laitteet ovat sijoittuneet ja millä volyymilla mihinkin?”

Oli hetken hiljaista. Sitten kuului myöntyväistä ja hyväksyvää muminaa ja itse asiassa uusia ideoita siihen, mitä kaikkea tällä kartalla voisi vielä kuvata. Ettei kaikkea runnottaisikaan sanalliseksi tykitykseksi, vaan tarjouksen lukijalle annettaisiin mahdollisuus nähdä kokonaisuus loogisena kuvana.

Vau, sanon minä. Tämä ryhmä heittäytyi hetkeen ja porukan äänessä kuulsi into.

Tällaista aion yrittää jatkossakin. Vapautan oman sisäisen arvostelijani, jolloin toivoakseni tuotan samaa flowta muille läsnäolijoille. Pienistä oivalluksista voi silloin syntyä suurta ja mieli & aivot kiittävät. Asiakkaasta puhumattakaan.