Viestintäyrittäjänä tunnistan, että tärkein työkaluni ei ole kynä, näppäimistö tai kamera. Se on kuunteleminen. Todellinen, ajatuksella ja läsnäololla tehty kuunteleminen, jonka avulla pystyn ymmärtämään, mitä asiakas oikeastaan tarvitsee. Myös silloin, kun hän ei vielä täysin osaa pukea sitä sanoiksi.
Moni meistä on tottunut ajattelemaan, että kuuleminen ja kuunteleminen ovat sama asia. Mutta viestinnän kentällä ne ovat kaksi eri maailmaa. Meille kuuleville kuuleminen on automaattista. Kuunteleminen on valinta: halu asettua toisen asemaan, tulkita rivien välistä, ymmärtää taustat ja tavoitteet. Se vaatii pysähtymistä, uteliaisuutta ja inhimillisyyttä. Ilman sitä en voisi tehdä työtäni hyvin.
Kun asiakas etsii tapaa kertoa tarinaansa, hän ei aina tarvitse ensimmäiseksi tekstiä, videota tai kampanjaa. Hän tarvitsee jonkun, joka osaa kuunnella niin, että tarina alkaa hahmottua yhdessä. Usein parhaat ratkaisut syntyvät vasta sitten, kun asiakas huomaa tulleensa aidosti kuulluksi. Se on hetki, jolloin viestintätyö oikeastaan alkaa.
Kuuleminen ei ole kaikille itsestäänselvyys
Tänä jouluna sain muistutuksen siitä, miten erilaista elämä voi olla, kun kuuleminen ei ole mahdollista. Posti toi eteeni Kuurojen Liiton joulukorttilähetyksen. Saatekirjeessä kerrottiin, kuinka moni palvelu yhteiskunnassamme rakentuu kuulevien ehdoilla ja miten helposti tieto jää saavuttamatta niiltä, joiden äidinkieli on suomalainen viittomakieli.
Ajatus omasta arjesta ilman ääniä tuntuu vieraalta ja jopa pelottavalta. Tajusin myös jotakin olennaista: vaikka minä kuulen, en ehkä aina muista kuunnella. Tämä havainto osuu myös suoraan työni ytimeen. Viestintä ei ole vain sanatonta tai sanallista. Se on kykyä ymmärtää toista tavalla, joka ei välttämättä perustu ääniin lainkaan.
Pieni teko, suuri merkitys
Joulukortit ovat nyt eteisen pöydällä odottamassa lähetystä ystäville. Korttien myötä yritykseni teki samalla pienen lahjoituksen Kuurojen Liitolle, joka on puolustanut viittomakielisten oikeuksia ja yhteisöä jo 120 vuoden ajan.
Kuunteleminen on entistä vahvemmin mukanani myös tulevana vuonna 2026. Se on arvo, jota haluan kantaa mukanani niin työssä kuin kaikessa elämässä. Toivon, että jokainen meistä voisi hetken pysähtyä miettimään, milloin viimeksi todella kuuli toista ihmistä. Siinä on joulun hengessä jotakin olennaista: halua kohdata, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.
Hyvää joulu!